Tässä se lähtee: digivälineiden haltuunotto! 

Nyt voin todeta olevani uusien asioiden äärellä. Mikä sovellusviidakko!! Sisimmässäni kysyn hiljaa itseltäni, että oikeastiko näitä kaikkia tarvitaan....? Teamsit, Zoomit, Kalturat, Screencast-O-maticit, YouTube-videot, Padletit, Poppletit, Mindmeisterit, Thinglinkit, Prezit..... Ja tähän päälle vielä eri verkko-oppimisympäristöt! Tziisus! Hiki alkaa hiljalleen nousta otsalle.

Mutta mitäpä tässä sen enempää tuskailla. Härkää kiinni sarvista vaan! Kait näistä pääsee selville, jos ei muuta niin ainakin yrityksen ja erehdyksen kautta ja rohkeasti yrittämällä. Sitähän tuntuu nuorempi sukupolvikin koko ajan tekevän, he kokeilevat rohkeasti eri sovelluksia ilman epävarmuutta omasta osaamisesta. Jos sovellus kaatuu niin se kaatuu, no big deal.

Ja osaanhan mäkin tietokonetta nyt herran jumala käyttää! Oon vaan tottunut käyttämään erityyppisiä ohjelmia, kuin mitä nämä digivälineet ovat. Sitä paitsi ikuisena opiskelijana olen tottunut käyttämään eri verkko-oppimisympäristöjä, joten Moodle on entuudestaan jo hyvinkin tuttu. Eli tuskinpa tässä huonosti voi käydä. Ja sitä paitsi itse päämäärähän tässä on oppia opettamaan! Sovellukset vain ovat välineitä opetuksen perille menoon (toki jos linjat on huonot, niin oppi ei mene perille...).

Summa summarum. Pienimuotoisesta henkisestä tuskailusta huolimatta pidän digivälineiden opettelua positiivisena asiana. Näinä poikkeusaikoina jos koskaan nousevat digitaidot arvoon arvaamattomaan. Tässä kelkassa on pysyttävä mukana!